Hämeenkyrön viidesluokkalaisten fantasiatarina (yökirjastossa syksyllä 2014)

Hei kaikki Hämeenkyrön viidesluokkalaiset, jotka olitte eilen mukana kirjaston yökoulussa. Oli kiva viettää iltaa kanssanne. Lupasin laittaa tänne yhdessä keksimämme tarinan ja tässä se nyt sitten tulee: (ilman adjektiiveja tällä kertaa)


Veristen karkkien maa

Oli Halloween-ilta. Kuu möllötti synkänsinisellä taivaalla samaan tapaan kuin kauhuelokuvissa. Hämeenkyrön kirjastolle oli kokoontunut joukko nuoria viettämään kirjaston yökouluiltaa. Kukaan heistä ei aavistanut, että illasta tulisi ihan erilainen kuin he odottivat.

llta alkoi rauhallisesti, mutta kesken kirjailijaesittelyä eräs tytöistä, Aada, avasi hyllystä löytämästään fantasiakirjasta sivun numero 100. Samassa Aada tunsi lentävänsä! Ja kun hän laskeutui maahan, hän ei enää ollutkaan kirjastossa, vaan valtavan kyltin edessä, jossa luki: ”Veristen karkkien maa”.  Tyttö hieroi otsaansa ja katsoi ympärilleen.  Joka puolella hänen ympärillään kasvoi veriruusuja, kuolonmarjoja ja karkkipuita.  Täällä näytti sitä paitsi olevan jokin viides vuodenaika ja liikkeellä oli paljon karvahaisunäätiä. Lisäksi Aada huomasi kuolonmarjojen takana päättömiä nallekarkkeja ja karkkietanoita, joista jäi verinen vana. Näitä ihmeteltyään Aada säikähti, kun vielä näki vähän matkan päässä kolmella varpaalla kävelevän darksin.  Se, mistä Aada tiesi kaikken kasvien ja eläinten nimet ja tämän olennon olevan lajiltaan darks, ihmetytti häntä itseäänkin. Hän nielaisi hermostuneena.

Sillä välin muutkin nuoret alkoivat pitkästyä aina ja aina vain jatkuvaan kirjailijaesittelyyn. Ilmassa taisi olla Halloweenin taikaa sillä he avasivat vuoron perään kaikki jonkin fantasiakirjan sivulta 100. Ja niin kävi, että kohta jok’ikinen nuorista oli siirtynyt Veristen karkkien maahan.

Darks katseli koko ajan kasvavaa nuorisojoukkoa ihmeissään. Koska tänään oli Halloween, darks oli erityisen varuillaan. Nämä nuoret olivat melko varmasti Äite rakkaan kätyreitä ja saapuneet Veristen karkkien maahan tekemään Halloween-taikoja. Hän päätti äkkiä varoittaa johtajaansa tunkeilijoista.

- Ärjäys sinulle Moto moto! darks huusi, kun hän saapui hengästyneenä alastoman hallitsijan luolaan.
Moto moto söi juuri kaikenlaista elävää Halloweenin kunniaksi. Se kaikki oli valtavan herkullista ja Moto motoa ärsytti, että alamainen oli saapunut häiritsemään häntä juuri nyt. - Ärjäys! hän vastasi kuitenkin. Kun darks oli selittänyt asiansa, Moto moto raapi päätään.
- Pidätä ne olennot! hän tiuskaisi. – En tahdo hankaluuksia, sillä tänään on Halloween ja aion juhlia sitä sylkemällä myrkyllä kaikkia pörriäisiä.
Darks nyökkäsi ja kokosi Moto moton palvelijoista darks-armeijan mukaansa. Sitten koko joukko lähti – kukin kolmella varpaalla kävellen- kohti metsää ja nuoria.

Sillä välin  nuoret olivat panneet toimeksi.Heille oli tarttunut kaikenlaista mukaan kirjastosta, kuten kirjoja, lehtiä, läppäri, sähköjohtoja ja viittaverhot. Juuri näitä he tarvitsivatkin täällä Veristen karkkien maassa! Kaiken lisäksi Aada oli juuri huomannut saavansa suojavärin ja hän ei ollut ainoa – koko 30 hengen joukkio vaihteli väriä innoissaan. 
Juuri kun he heittelivät läppäreitä ja sähköjohtoja ilmaan, paikalle kieri eräs pienikokoinen pörriäinen. Viidesluokkalaiset katsoivat tätä olentoa ihastuneena. Hän näytti ihan ruskealta papanalta, jolla oli päällään roomalaiset vaatteet. Kaiken lisäksi otus pureskeli suussaan haisulia.
- NAGA NAGA! olento huudahti ja muuttui samalla kookospähkinäksi. - Saisinko teiltä yhden sähköjohdon hän kysyi sitten ujosti.  - Voisin viedä teidät vastalahjaksi käymään pahvilaatikossani. Tosin siellä on juuri nyt yksi karkkietana, koska aioimme juuri tehdä ”ei mitään” yhdessä.
-Ei, antakaa se sähköjohto mieluummin minulle! huudahti toinen paikalle saapunut pörriäinen  – Ei vaan minulle! huudahti kolmas. Ja samassa paikalla oli kymmeniä pörriäisiä, jotka kinastelivat asiasta.

Aada hymähti, veristen karkkien maassa asui hänen mielestään varsin erikoisia olentoja. Hän huomasi muidenkin ikätovereidensa naureskelevan pörriäisille hyväntahtoisesti.
-Nyt minä sen vasta keksin! suurin pörriäisistä huudahti riitelyn tuoksinasta. – Te nuorethan voisitte auttaa meitä! Johtajamme Äite rakas on pitkään yrittänyt kukistaa maamme ilkeän hallitsijan nimeltä Moto moto. Hän vainoaa meitä pörriäisiä, koska tahtoo pyhän perunamme. Vaikka Äite rakas osaakin muuttua perunaksi, se ei riitä, koska darkseja on paljon enemmän kuin meitä ja he osaavat sylkeä myrkkyä.

Ennen kuin suurin pörriäinen ehti kertoa lisää, joukko darkseja syöksyi paikalle. He sylkivät myrkkyä pahantahtoisina. Olentoja seurasi Moto moto, joka ratsasti karkkietanalla.
- Nyt päivänne ovat luetut! Moto moto huusi.
Samalla hetkellä taivas vetäytyi pilveen ja alkoi ukkostaa ja salamoida. Silloin nuoret panivat toimeksi. Heillä oli koko ajan ollut salainen suunnitelma, nimittäin ruoskia pahiksia sähköjohdoilla! ja sen he toteuttivat nyt. Ei kestänyt kuin kahdeksan tuntia, kunnes kaikki darksit ymmärsivät, että oli paljon kivempaa kävellä yhdessä kolmella varpaalla kuin tapella. Niin he herkistyivät ja alkoivat vollottaa ja pyydellä anteeksi pörriäisiltä. Ja juuri kun kello löi kaksitoista yöllä, entiset viholliset tekivät rauhan. Kaiken lisäksi Moto moto ei enää kadehtinutkaan Äite rakasta sen lihapullapalatsista, vaan oli niin iloinen heidän uudesta ystävyydestään, että päätti opettaa tälle sielujen imemistä.

Hämeenkyrön viidesluokkalaiset liikuttuivat tästä kaikesta. He saivat uusilta ystävyksiltä vielä palkinnoksi supervoimia antavia superkarkkeja,  jonka jälkeen he päättivät palata jatkamaan kirjaston yötä Hämeenkyröön. Heidän piti vain olla tekemättä mitään (!) ja sitten he jo tupsahtivatkin takaisin saliin, jossa sama kirjailjaesittely jatkui edelleenkin. Kirjailija-parka ei ollut edes huomannut nuorten poistumista.

Seuraavaan Halloweeniin mennessä Hämeenkyrön viidesluokkalaiset kirjoittivat  kirjan hurjista seikkailuistaan Veristen karkkien maassa. Kun heidät kutsuttiin esittelemään teostaan Hämeenkyrön kirjastoon,  yleisö alkoi jo pian availla satunnaisia fantasiakirjoja sivulta 100. Nuoria nauratti. He pyysivät kertomaan paljon terveisiä ystävilleen pörriäisille ja darkseille.
--------------------------.

Tässä tarinassa keksitte siis fantasiamaailman, sen pahikset ja hyvikset, kunkin lajin johtajat ja niiden erikoiset piirteet että vielä juonikuvioita, hienosti tehty!

Iloista syksyä teille kaikille ja laittakaa sähköpostia, jos mielessänne on vielä kysymyksiä tai tahdotte muuten vain moikata! Ja kiitos myös koko kirjaston väelle siitä, että sain tulla paikalle. :)

Halloween-terveisin,
Hanna

Ei kommentteja:

Topelius-ehdokkuus Hylätyt-fantasiaromaanilleni

  EDIT: Topelius-palkinnon saajaksi valittiin tänä vuonna Jukka Behmin romaani "Ihmepoika Leon". Paljon onnea palkinnosta! Ja lämm...