Blogissani on ollut jo jonkin aikaa kysely siitä, mistä asioista te vakinaiset ja muut lukijat tahtoisitte minun kirjoittavan tänne. Useimmat toivoivat minun kirjoittavan kirjoittamisesta. Niinpä päätin laittaa tähän alle väitteitä, joita kuulee joskus ei-julkaisseiden kirjoittajien suusta, sekä jonkinlaisen vastineen kullekin väitteelle. Kertokaa, jos olette eri mieltä kuin minä, niin keskustellaan.
vain niiden kirja julkaistaan, jotka tuntevat jonkun kustantamosta
Olen kirjoittanut tuonne blogin oikeaan sivuun prosessista, jonka kävin läpi, ennen kuin sain kirjani julkaisukuntoon. Siksi en käy tuota prosessia tässä sen suuremmin läpi. Sen verran tahdon kuitenkin oikaista yleistä väärinkäsitystä, että kustantamosta ei kyllä pidä tuntea ketään, jotta saa kirjansa julkaistuksi. Tähän asenteeseen olen nimittäin jonkun verran törmännyt ei-julkaisseiden parissa.
Sen sijaan olen kokenut, että jos saa pienemmästä kustantamosta julkaisupäätöksen, se vauhdittaa suurempaa tekemään oman päätöksensä.
kirjasta saa paljon rahaa
Tätä ei varmaan tarvitse kommentoida sen enempää, ainakaan jos ei ole bestseller -kirjailija. Apurahajärjestelmä taitaa olla pääsyy siihen, että Suomessa on myös kokopäivätyökseen kirjoittavia ihmisiä. Kuitenkin useimmat heistä tekevät myös osa-aikatöitä päätyönsä rinnalla, jotta rahat riittäisivät edes pakollisiin menoihin. Ja apurahojen saaminen ei ole missään nimessä itsestäänselvyys.
kirjan julkaisun jälkeen joutuu hurjaan median pyöritykseen
Kirjan julkaisun jälkeen tulee pikemminkin tyhjiö, ellei sitten ole kirjoittanut kirjaa erityisen mediaseksikkäästä aiheesta tai ole muutoin julkkis. Itse odottelen edelleen tiettyjen lehtien arvosteluja ja kirjan julkaisusta on kuitenkin jo neljä kuukautta. Nuorisokirjallisuus on toki muutoinkin vähemmän arvosteltu ja näkyvä ala kuin aikuisten kirjallisuus. Nuorisokirjoja kuulemma myydään aina pienempiä määriä kuin aikuisten kirjoja. Tästä minulla ei tosin ole statistiikkaa esittää. ;)
kirjan julkaisun jälkeen lähden kiertueelle kouluihin ja kirjakauppoihin
Kirjailijoille on olemassa virallinen tie käydä esiintymässä ja se tie on ilmeisesti Lukukeskuksen tai jonkun liiton (ainakin Nuorisokirjailijat järjestää käsittääkseni esiintymisiä) kautta. Esikoiskirjailijaa ei kuitenkaan oteta yhden kirjan julkaisemisen perusteella mihinkään valtakunnalliseen liittoon mukaan, lukuunottamatta paikallisia kirjoittaja- / kirjailijayhdistyksiä.
Kirjailijaa, joka järjestää itse esiintymisiä, ei katsota hyvällä, ainakaan jos hän käy esiintymässä pienemmällä palkkiolla kuin virallinen tie vaatisi. Toisaalta olen kuullut huhuja, että viralliset palkkiot estävät kirjastoja ym. instansseja kutsumasta kirjailijoita paikalle, koska määrärahat ovat pieniä.
Lisäksi mainittakoon, että tuntematonta esikoiskirjailijaa ei kutsuttaisi joka tapauksessa mihinkään esiintymään, edes ilmaiseksi.
kerran kirjailija, aina kirjailija
Jos on julkaissut kirjan, saa nopeammin toisen käsikirjoituksensa luettavaksi. Sen pitää kuitenkin olla hyvä, ennen kuin sitä julkaistaan. Mikään kustantamo ei julkaise jo julkaisseen kirjoittajan huonoa käsikirjoitusta.
kirjailijat ovat taitavampia kirjoittajia kuin ei-julkaisseet
Julkaisseet kirjoittajat ovat pikemminkin sitkeämpiä kirjoittajia kuin ei-julkaisseet.
kirjailijat ovat kateellisia selkäänpuukottajia
Kokemukseni mukaan kirjailijat ovat ihmisiä. En tosin ole tavannut kaikkia kirjailijoita vielä henkilökohtaisesti.
****
Jos teille tulee mieleen muita vastaavia väitteitä, lisätkää kommentteihin. J
Lenkkeilyterveisin,
Hanna
